She said that I've lost my control again

Oon ollu niin väsyny töiden kanssa. 02:00 herätykset aamuisin ja päästin vielä sisäisen masokistini valloilleen ja pyysin töistä sekä aamu että iltavuorot samalle päivälle aina kun mahdollista. En oo saanu mitään aikaseksi. En varsinkaan tän mun yksinäisen bloggailun kanssa.

Kuitenkin suuri muutos asioihin ! Hain uuteen työpaikkaan ja sain kuin sainkin sen ! En ees muistanu  kuinka jännältä uus työ tuntuu, puhumattakaan juuri tästä työstä. Pääsen tekeen kaikkea mitä oon aina halunnut ja mihin mut on nimenomaan koulutettu. Jos en vaan tietty onnistu kusemaan tätä ihan täysiä.

Lähtö vanhasta paikasta tuntu/tuntuu edelleen pahalta, mun työkaverit ja pomo on niin huippuja mahtavia tyyppejä ja persoonia, että tippahan tulee linssiin ajatellessakin. Mulla oli niin hauskaa, rankkaa, vittumaista, parasta ja ennen kaikkea kasvoin yli vuoden päivät kaikilla osa-alueilla (ihan tosi, sitä juustokakkujen määrää...). Nyt kuitenki otan kaikki eväkset mukaan ja lähen uusille laitumille duunaileen ja oppimaan lisää.


Jaana mut sai taas kirjottaan. Neiti Eeppisen Kaunis tuli vaan oven taakse kameran kanssa ja sitte mentiin. Jaanan Nikonissa oli ihan hauskoja valmisasetuksia, mutta vannouteena Canonistina en vaan lämmennyt. With Canon you can vai mite se meni.

Ja pakko vaan myöntää, että vituttaa kuvata tommosia kaunottaria. En tykkää alemmuuskomplekseista.

Ei vittu kattokaa nyt mikä kissa

Under our skins we're all just meat and bones

Ostin pitkäastä aikaa itelle akryylit. En oo maalaillu mitään vuosiin, oon ollu liian keskittyny digital arttiin ja piirtopöydän kuluttamiseen.

Pitihän mun sitte kokeilla. Tarvin ihan järkyttävän paljon treeniä.

Laivailua

Kuvapläjäys!

Mun kesäloma alko tossa reilu viikko sitte, ja heti ensimmäisenä me pakattiin Villen kans koira ja mun pikkuveljet kyytiin ja lähettiin ajaan Paimioon. Mulla on ollu niin ikävä mun siskoa ja sen perhettä, äitiä ja koko metsäelämää. Poistuminen kotikaupungista teki hyvää. Paimiossa hengailu oli lähinnä tissuttelua, leffoja ja grillailua. Turussaki kerettiin käydä mutka ja toinenkin.

Oltiin buukattu Päivin synttäreitä varten päiväristeily Tallinnaan 16.7. Ja niinku aina, vaiheilun kuningattaret ei osannu päättää, mitä tehdään ja millon tehdään ja mennäänkö vai ei, joten liian myöhään päätetty reissu päättyi iltaristeilyn sijaan aamuristeilyyn. Never again, paatti lähti satamasta syntisen aikaisin. Koira jätettiin siskon hoiviin ja hovikuskiksi ristittiin äiti, joka uljaalla ratsullaan (Igor the Volkswagen) saapui jo ennen seitsemää kuskaileen meitä. Dennis ja Päivi raahautu Tampereen ihmemaasta bussin kyydissä Turkuun äipän poimittavaksi.

Yllättäen meidän hytti oli paskanen ku löydettiin tie paikalle, joten siivousta ootellessa mentiin kahville ja hytille pilaan kampaukset tuulessa. Hienohelmaneitien ulinaa meriviimasta ei jaksanu vissiin kukaan kuunnella, joten sapuskaa ootellessa mentiin Cigar Clubiin veteleen aperitiivibisseä, tervaileen keuhkoja ja aiheittaan paheksuntaa lapsellisella käytöksellä.

Rainbow kawaii~

Mikähä tääki nyt on

Tulevaisuus häikäisee

.

Meidän hengailu CC:ssä tuotti jotain viihdettäkin. David Stewart bongas meidät ja veti meille hauskan privataikashown. Oli aika päräyttäviä korttitemppuja, me vieläki mietitään että miten ihmeessä se sai Päivin hampaiden välissä olleen kortin vaihtumaan. Tyypin nettisivut löytyy täältä.

Niin hyvää ruokaa!

 

 

 

Ruokakoomailun jälkeen me keskityttiin lähinnä ihan puhtaasti ryyppäämiseen, joten kamera yllättäen unohtui loppureissuksi hyttiin. 

Oli aivan jäätävän mukavaa ! Uusiksi taas mahdollisimman pian, jospa sitte päädyttäis ihan yöksikin asti Tallinnaan. Saapa nähä. 

Liikaa viiniä, liikaa rakkautta

Ehkä ihanin nainen mun elämässä, Päivi, tuli nollauttaan mun kans. Iloisena yllätyksenä Päivillä oli taas vaihteeksi pullo viiniä mukana ja niinku yleensä, tulos oli me kaks parvekkeella puhumassa syvällisistä ja vähemmän syvällisistä asioista. Lähinnä meidän keskustelut menee loppujen lopuksi lähes poikkeuksetta valittamiseen ja ulinaan, mutta on ihanaa valittaa ihmiselle johon luottaa. Ja joka ei ota kaikkea niin tosissaan. Ja joka loppupelissä on mun rinnalla ihan sama mitä sanon tai teen.


Tämmösistä illoista tykkään; viiniä ja rakkautta.

Mun hermoja on testattu aika kovasti viimesen viikon aikana.
Työt stressaa, mikään ei onnistu, kaikki menee vituilleen, väsyttää ja kiukuttaa.

Välillä musta tuntuu et mun elämä on aika paskaa komediaa. Hyvänä esimerkkinä tältä aamulta (mikä on ollu kaikesta huolimatta yks onnistuneimmista just ehkä viikkoon, siinä vähän kontrastia) yhden tunnin tapahtumat:

> hakkaa unissaan torkkua 0500 -> 0615 asti
> oh shit 0715 työvuoro
> heitä äkkiä kahvit tippuun ja juokse ulos koiran kans
> tuu takas kotiin 0645 huh helpottaa koira lenkitetty
> keittiössä kahvit pitkin laminaatteja
> kiireessä heittäny pannun päe persettä keittimee ja kahvi valunu ohi
> siivoa nopeesti että ehtii vielä töihin
> missä pyöränavain?
> paniikki
> heitä koko kämppä ympäri
> 20min myöhemmin löytyy maton alta
> jätä jäätävä sotku taakses ja juokse pyörävarastolle 
> joku mulkku työntäny varaston lukkoon purkan 
> feel like crying 
> varaston päässä toinen lukko ookoo!
> hetken helpotus, mee hakee pyörää
> pyörä ei mahu mistään välistä kuljetettavaksi toiselle puolelle varastoa 
> hulk rage raakaa lihasvoimaa ja saa pyörä jollai ilveellä ulos
> 5min aikaa polkee 3,5km 
> töissä onnistuneesti 0715
> känkkäränkkäkäyrä onnistuneesti <9000

Oon kuitenki jotenki tosi ylpee itestäni, et oon jaksanu jo viikon ton tyylistä nonstop ruikua ilman, että mun psyyke ois pahemmin pettäny mun luottamusta. Välillä on kyllä pitäny lausua parit ärräpäät, kiitos kuitenki Danille et sen kanssa on mun oma hermorakenne saanu jotain treeniä. Ja ehkä tässä jeesii se, että perjantaina alkaa mun kesäloma; meikä on selvinny tästä, vielä pari päivää ja se on siinä!

k9 doodles

Mulla on ollu tosi pitkää aika visvanen art block päällä. En mitään lyikkärisuttuja kummempaa saa aikaseksi, enkä jaksa edes työstää näitäkään kunnolla loppuun. Parit 5min koirasuherot mainoskatkojen ohessa. Inspiraatio ja keskittyminen potenssiin ääretön. Skannerit on tietty iha yliarvostettuja :---) 

le fu foo dog (got anatomy)

No ei tää mikää hauva oo huijasin.

Mite sais ittensä taas raapusteleen? Mun tatuointisuunnitelmatki lojuu jossai kaapinpohjalla ja pitäis joulukuulle (veronpalautukset fuck yeah) alkaa jo hiljallee varaan aikaa = kuva pitäis olla ees suunnilleen valmis.

On taas hankalaa.

Nakertaa mun tabletin kynän mystinen katoaminen. On huomattavasti mielusampaa piirtää koneella, ku jollai lyikkärillä tulostuspaperille ja itkeä, ku kumi sotkee ja ruttaa jos vaivautuu sitä ees käyttää (ja ei, en puhu seksistä).

Happy birthday Dani !

Dani täytti sitte vuoden tänään !

Hullua miten aika meneeki niin nopeesti. Se oli ihan vasta semmonen 2 viikkoa vanha pienjyrsijän kokonen, kierosilmänen eläinvauva, mikä kusi mun kämmenille meidän ensitapaamisella Lahdessa... Keskinäinen luottamus ja rakkaus roihahti sillä hetkellä ja päätin, et siitä tulee mun ilo ja suru, vitutuksen ja onnen syy ja ennen kaikkea jäätävä riesa.

iPhone4-laatu hivelee verkkokalvoja.

Mut riesa tää kaveri on kyllä ollukki. Mut on se niin ihana riesa, et se saa raastaa mun hermoja vielä monen monta vuotta !

Not so blond anymore huh

Äiti ja mun sisko tuli käymää pitkästä aikaa vanhoilla kotihuudeilla, minne ite oon vielä ainakin toistaseksi jämähtäny. Pikkuveljet sai naimaluvan 23.6. ja toki mentii seuraan varsin nostalgiselta tuntuvaa juhlaa kirkon penkeille! Mahtavaa ku näitä kaksosia meidä perheessä on tuplasti ni on tuplajuhlaa koko elämä!

Oma kaksosveli Henkka ja äiti!

Ja lisäksi: Noin kahden ja puolen vuoden jatkuvan hiusten raiskaamisen blondaamisen jälkeen musta tuli sit punapää. Taas.
Eikä harmita yhtään. Vielä.
Tää oli nyt niin tosi iso vautsivau-juttu että piti iha ilmottaa kaikille.

  Maltan tuskin odottaa tän värin kulahtamista oh boy :---)